Satuin seurakuntaan, jossa tuli puhetta äskettäin tilatusta metsäsuunnitelmasta. Tarjouspyynnön oli voittanut metsänhoitoyhdistys (mhy) hinnalla 10 euroa/hehtaari. Metsäkeskus jäi kakkoseksi hinnalla 18 euroa/hehtaari. Muilta toimijoilta ei seurakunta ollut pyytänyt tarjousta, koska ei tiennyt, että alalla yleensä muita tarjokkaita olisikaan. Tämä on tavallista; itse kukin voi päätellä, mitä se kertoo alan kilpailutilanteesta.
Myöskin tavallista oli mhy:n voittohinta, joka on reilusti alle minimikustannusten. Jokainen ammattilainen tietää, ettei maastossa tehdyn kunnollisen suunnittelutyön hinta ala ykkösellä, jos mukana on edes pieni voittokerroin.
Miten mhy voi siten tarjota 10 euron suunnitteluhintaa vuodesta ja paikkakunnasta toiseen? Mhy:istä annetun lain perusteella (12§) ” Metsänhoitomaksuja ei saa käyttää metsänhoitoyhdistyksen antaman työpalvelun varsinaisiin työkustannuksiin, eikä muutenkaan sellaisella tavalla, joka merkitsisi olennaista kilpailun vääristymistä.” Lue loput tästä artikkelista »
Metsäkeskukset eivät valvo lakia – edes omaksi edukseen
Metsänhoitoyhdistyksiä tarvitaan – mutta niin myös vaihtoehtoja
Suomessa – ja tiettävästi vain meillä – metsänomistaja lähes poikkeuksetta maksaa metsänhoitomaksua. Maksu kannetaan verottajan toimesta ja tilitetään metsänhoitoyhdistyksille, joiden jäsenyys on metsänomistajalle automaattinen. Järjestelmän tarkoituksena on pitää mahdollisimman suuri määrä puuta metsänhoidon piirissä.
Haittapuolina on metsäpalvelumarkkinoiden yksipuolistuminen, sillä metsänhoitoyhdistykset sidosryhmineen suunnittelevat toimiaan keskitetysti ja lähes vailla kilpailijoita. Muutoksia järjestelmään ovat vaatineet paitsi yrittäjät kuten Innofor Oy mm. riippumattomat metsänomistajajärjestöt kuten Pääkaupunkiseudun metsänomistajat ry, Metsäteollisuus ry, Kilpailuvirasto sekä eräät Helsingin ja Joensuun yliopiston metsäekonomian tutkijaprofessorit.
Käsiteviidakosta kannattavuuteen
Säätytalolla Helsingissä pidettiin 8.4. Metsätieteellisen seuran kokous aiheenaan metsien jatkuva kasvatus eli eri-ikäiskasvatus eli avohakkuitta hoito eli peitteellinen hoito eli… – käsiteviidakkoa voisi jatkaa pitkään. Kuten tilaisuuden puheenjohtaja totesi, tällä hetkellä ne tarkoittavat vähän joka metsäammattilaiselle eri asiaa. Jos ei tiedetä, mistä keskustellaan, ei yksimielisyyteenkään voi päästä – nimittäin siitä, mitä menetelmää milloinkin kannattaa soveltaa, kun tavoitteena on metsän mahdollisimman hyvä tuotto.
