Satuin seurakuntaan, jossa  tuli puhetta äskettäin tilatusta metsäsuunnitelmasta.  Tarjouspyynnön oli voittanut metsänhoitoyhdistys (mhy) hinnalla 10 euroa/hehtaari. Metsäkeskus jäi kakkoseksi hinnalla 18 euroa/hehtaari.  Muilta toimijoilta ei seurakunta ollut pyytänyt tarjousta, koska ei tiennyt, että alalla yleensä muita tarjokkaita olisikaan. Tämä on tavallista; itse kukin voi päätellä, mitä se kertoo alan kilpailutilanteesta.
Myöskin tavallista oli mhy:n voittohinta, joka on reilusti alle minimikustannusten. Jokainen ammattilainen tietää, ettei maastossa tehdyn kunnollisen suunnittelutyön hinta ala ykkösellä, jos mukana on edes pieni voittokerroin.
Miten mhy voi siten tarjota 10 euron suunnitteluhintaa vuodesta ja paikkakunnasta toiseen? Mhy:istä annetun lain perusteella (12§) ” Metsänhoitomaksuja ei saa käyttää metsänhoitoyhdistyksen antaman työpalvelun varsinaisiin työkustannuksiin, eikä muutenkaan sellaisella tavalla, joka merkitsisi olennaista kilpailun vääristymistä.”
Lakia on käytännössä tulkittu niin, että mhy saa valtionapunsa turvin rauhassa tarjota yksityisille omistajille metsänsuunnittelua ja muita palveluita miten halvalla hyvänsä pitäen siten kilpailijat loitolla. Tätä kummallisuutta ei mikään voima tunnu kaatavan. Sen sijaan julkisissa hankinnoissa kilpailun olisi sentään oltava markkinahintaista. Mhy:t rikkovat tätäkin jatkuvasti.
Huvittavasti  sama laki (22§) määrää, että ” Metsäkeskus valvoo toimialueensa metsänhoitoyhdistyksiä”.  Eli sama organisaatio sekä valvoo mhy:tä että kilpailee sitä vastaan. Tämä on mahdollista, koska metsäkeskuksilla on kaksi yksikköä, kaupallisia tarjouksia tekevä sekä erillinen lainvalvonta.  Soitin edelliseen ja kysyin, että kai he ovat valittaneet paikallisen mhy:n 10 euron tarjouksesta markkinaoikeuteen tai ainakin oman porukkansa lainvalvojalle samaisessa rakennuksessa.
Syntyi kiusaantunut hiljaisuus:  ”Niiiin, eihän me viime aikoina noita tarjouskilpailuja juuri olla voitettu. ”
Kysyin, voisiko se johtua siitä, että metsäkeskus noudattaa hinnoittelun osalta mhy-lakia ja kilpailulainsäädäntöä, mutta mhy ei.  ” Tota, mhy todennäköisesti vetoaisi siihen, että he tuntevat asiakkaan metsät niin hyvin, että tällainen hinnanalennus on mahdollista”.
-Ja te siellä metsäkeskuksessa ette niitä tunne, niinkö?
”Nooh, ei kai nyt niinkään voi sanoa. Mutta tämä nyt on sellainen vakiintunut maan tapa”
No tulihan se sieltä. Piirit ovat pienet; olisi kiusallista, jos paikallinen metsäkeskus haastaisi pikkuserkkunsa mhy:t oikeuteen.  Metsänsuunnittelun kate on paikoin muutenkin pieni. Siispä metsäkeskus tyytyy aika ajoin muka-tarjoamaan suunnittelusta ja sen valvontayksikkö muka-valvomaan.

On toki positiivista, että metsäkeskuksen kaupallinen yksikkö sortuu harvoin käyttämään valtionapuja väärin metsänhoitoyhdistysten tapaan.  Eri asia, miten uskottavaa sen toiminta on muuten.  Olisi korkea aika tulpata alihinnoittelu ja avata markkinat kunnolla, jotta valtionlaitos mhy:llä olisi muitakin kilpailijoita kuin valtionlaitos metsäkeskus.  Ei tiehallintokaan tarjoa tieurakoista tai Opetushallitus paina oppikirjoja, joiden sisältöä se valvoo. Mutta sentään valvoo.  Metsäkeskusten viranomaispuolen passiivisuus mhy-lain valvonnassa saattaa täyttää virkavirheen tunnusmerkit.  Kiusallisen lepsua hallintoa se on joka tapauksessa.
Tilannetta auttaisi, jos tilaajat osaisivat vaatia metsänsuunnittelijoilta enemmän.  Esimerkin seurakunnalle halvin hinta oli ainoa valintaperuste. Metsänhoidon yksipuolisuus ei johdu yksinomaan metsänhoitoyhdistysten monopolista, vaan omistajista, jotka eivät osaa vaatia. Metsäsuunnitelma ratkaisee kuitenkin useimmiten myös sen, mitä metsissä oikeasti tehdään ja mitä kuluja siten syntyy.
Useimmiten omistaja tuijottaa vain suunnitelman lupaamia bruttotuloja miettimättä syntyviä pitkäaikaisia metsänhoidon menoja tai vakiosuosituksena tulevien rajujen hakkuiden muita vaikutuksia.  Ikävä esimerkki on lappilainen seurakunta, jonka virkistysalueella tehty laaja avohakkuu johti  syksyllä 2009 paikalliseen joukkoeroon kirkosta ja  kielteiseen julkisuuteen koko valtakunnassa.
Valistuneet yksityisomistajat osaavat olla hyvinkin vaativia asiakkaita. Sen sijaan neljän vuoden aikana olemme saaneet Innoforissa kunnilta tai seurakunnilta vain yhden metsänsuunnittelun tarjouspyynnön, jossa hinnan ohella vaadittiin seikkaperäistä selvitystä  metsänhoidon eri  vaihtoehdoista ja näiden nettotuotoista sekä hakkuuvalintojen muista vaikutuksista kuten virkistysmahdollisuuksien kaventumisesta.
Sen tarjouskilpailun voitti Innofor Oy.

Tämä artikkeli on kirjoitettu torstaina 14. heinäkuuta 2011 klo 9.52 ja sen aiheena on Metsäsuunnittelu. Voit seurata tähän merkintään tulevia kommentteja tilaamalla RSS 2.0-syötteen. Voit hypätä artikkelin loppuun ja jättää vastauksen. Paluuviitteiden tekeminen ei ole tällä hetkellä sallittua.